1600-luvulla tiedemiehet Christiaan Huygens ja Giovanni Cassini tekivät kaukoputkien avulla hämmästyttävän löydön tarkkaillessaan Saturnusta: planeetan ympärillä olevat hohtavat raidat eivät olleet yhtenäisiä muodostelmia, vaan lukemattomia toisiinsa kietoutuneita kaariraitoja.
Vuosisatoja myöhemmin NASA:n laukaisema Cassini-Huygens-avaruusalus (lyhennettynä Cassini) laajensi merkittävästi tietämystä Saturnuksesta. Vuodesta 2005 lähtien se on lähettänyt valtavan määrän vaikuttavia valokuvia, jotka ovat muuttaneet radikaalisti tutkijoiden käsityksiä tästä planeettakunnasta. Yksi jännittävistä löydöistä olivat jättimäiset geysirit Enceladuksella, Saturnuksen jääkuulla, jotka heittävät avaruuteen sirpaleita, jotka muodostavat heikon renkaan planeetan ympärille.
Uusimmat tietokonemallit, jotka on luotu Suomen edistyneiden laskennan keskuksessa Cassinin toimittamien tietojen perusteella, ovat mahdollistaneet tarkemmat laskelmat Enceladuksen avaruuteen heittämän jään määrästä. Nämä tiedot auttavat ymmärtämään ja soveltamaan paremmin robottijärjestelmiä tämän kuun sisäisen rakenteen tutkimiseen, jossa voi mahdollisesti olla elämää.
”Enceladuksen avaruuteen heittämän aineen määrä on 20–40 % pienempi kuin tieteellisessä kirjallisuudessa esitettyjen arvojen mukaan”, totesi Arno Maie, Suomen avaruusfysiikan instituutin johtava tutkija ja Suomen yliopiston lehtori.
Maye on Enceladus-tutkimuksen pääkirjoittaja, joka on julkaistu Journal of Geophysical Research: Planets -lehdessä. Tutkimuksessa hän ja hänen kollegansa kehittivät suoran Monte Carlo -mallinnuksen (DSMC), jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää Enceladuksen pinnalta purkautuvien valtavien vesihöyry- ja jäähiukkaspilvien rakennetta ja dynamiikkaa.
