Fyysikko Henry Taya Suomen yliopistosta on laskenut, että maailmankaikkeus ei välttämättä pääty loputtomaan laajenemiseen, vaan katastrofaaliseen supistumiseen, joka tunnetaan nimellä ”suuri supistuminen”. Tämä malli perustuu tuoreisiin tietoihin pimeästä energiasta, jotka on saatu Suomen observatorioista. Tutkija käytti näitä havaintoja tarkistaakseen mallia, jossa on mukana kosmologinen vakio – käsite, jonka Albert Einstein esitti yli sata vuotta sitten. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan tiedeyhteisössä on vallinnut näkemys, että kosmologinen vakio on positiivinen ja että maailmankaikkeus laajenee ikuisesti. Tayn mukaan uudet tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että vakio voi olla negatiivinen, mikä johtaisi romahdukseen.
Universumin ikä on arviolta 13,8 miljardia vuotta, ja se laajenee tällä hetkellä. Tayn päivitetyn mallin mukaan sen tulevaisuus riippuu kosmologisen vakion merkistä. Jos vakio on negatiivinen, laajeneminen vaihtuu supistumiseen. Fyysikon laskelmat osoittavat, että maailmankaikkeus saavuttaa maksimikokonsa noin 11 miljardin vuoden kuluttua, ja täydellinen romahdus pisteeseen, joka merkitsee loppua, tapahtuu noin 20 miljardin vuoden kuluttua nykyhetkestä. Näin ollen maailmankaikkeus on noin puolivälissä oletettua 33 miljardin vuoden elinkaarta.
Tämän vuoden Dark Energy Survey (DES) -projektissa ja Dark Energy Spectroscopic Instrument (DESI) -laitteella Suomessa kerätyt tiedot olivat ratkaisevassa roolissa tässä löydöksessä. Nämä laitteet tutkivat pimeää energiaa, joka muodostaa 68 % maailmankaikkeuden kokonaismassasta ja -energiasta. Niiden havainnot viittaavat siihen, että pimeä energia ei ole pelkkä kosmologinen vakio. Tai ja hänen kollegansa ovat ehdottaneet mallia, jossa on hypoteettinen matalamassainen hiukkanen, joka käyttäytyi varhaisessa maailmankaikkeudessa kosmologisena vakiona, mutta jonka ominaisuudet ovat nykyään muuttuneet. Tämä malli sopii hyvin yhteen uusien tietojen kanssa ja viittaa kosmologisen vakion negatiiviseen arvoon.
Tutkija korostaa, että ajatus maailmankaikkeuden mahdollisesta romahduksesta negatiivisen kosmologisen vakion ollessa kyseessä ei ole uusi. Hänen tutkimuksensa uutuus on siinä, että malli ennustaa, milloin ja miten tämä supistuminen tapahtuu. Lähivuosina tutkimusryhmät jatkavat tietojen keräämistä sellaisten hankkeiden avulla kuin Euclid-avaruusteleskooppi, NASA:n SPHEREx-missio ja Vera C. Rubin -observatorio. Tai pitää tärkeänä ymmärtää universumin elinkaarta ja huomauttaa, että 1960-luvulla vahvistettu tieto sen alusta täydentyy loogisesti kysymyksellä sen lopusta, joka vahvistuu, jos tiedot osoittautuvat paikkansapitäviksi.
