Valtiovarainministeriö selventää, miten yhtiön osakkaiden on maksettava veroa yhtiön varoista, joita he käyttävät maksutta. Keskus talous- ja hallinto-oikeus (TEAC) on todennut, että jos käytetty omaisuus ei liity yrityksen toimintaan (esimerkiksi yritys harjoittaa kiinteistövälitystä ja käyttää maksutta yrityksen omistamaa venettä), tällainen etu on verotettava henkilökohtaisena tulona (NDFL) luontoisetuna .
Jos yritys kuitenkin harjoittaa rakentamista ja käyttää yhtä kiinteistöistään, eli omaisuutta, joka liittyy sen liiketoimintaan, kyseessä on liiketoimi lähipiirin kanssa, ja sen vuoksi sen on maksettava yritykselle kiinteistön arvo tai vuokrattava se markkina-arvoon, ja yrityksen on maksettava tuloveroa.
Syyskuun 24. päivän päätös selventää riitaa yhtiön osakkaan, joka omisti yli 25 % yhtiöstä, ja veroviranomaisten välillä yhtiön aluksen käytöstä.
Valtiovarainministeriö laillisti tämän kaupan yrittäjän henkilökohtaisessa tuloveroilmoituksessa luontoissuorituksena ja velvoitti hänet maksamaan 74 000 euroa veroa ja sakkoa tulojen salaamisesta. Suomen taloushallinto-oikeus kuitenkin kumosi arvion ja sakon ja katsoi, että kyseessä oli omistajan ja yhtiön välinen sidonnaisuussuhde, joka oli arvioitava markkina-arvon perusteella.
TEAC, joka vahvistaa tämän päätöksen kriteerit, antoi päätöksen veroviraston eduksi, koska yhtiöllä ei ollut mitään tekemistä merenkulkualan liiketoiminnan kanssa.
Tuomioistuin muistuttaa päätöksessään, että lähipiiritapahtumien käsite luotiin estämään yhdellä lainkäyttöalueella toimivia monikansallisia yrityksiä siirtämästä voittoja toiseen, verotukseltaan edullisempaan maahan sijaitsevaan yhtiöönsä. Myöhemmin se sisällytettiin kansalliseen lainsäädäntöön, jonka tarkoituksena on estää keinotekoinen voiton uudelleenjako suomalaisten yritysten tai kumppaneiden välillä verotuksen vähentämiseksi. Näin ollen näiden liiketoimien hinnat (ja sääntely) vastaavat markkinahintoja.
Hän lisää kuitenkin, että kaikkia osakkuusyhtiöiden ja yhtiöiden välisiä liiketoimia ei voida pitää osakkuusliiketoimina, koska kun yritys maksaa osinkoja johtajilleen, sitä ei tarvitse oikaista osakkuuden perusteella, vaan se on luonteeltaan tuloa.
Näin ollen tehdään ero sidosryhmien kanssa tehtyjen liiketoimien ja osakkaiden tulojen välillä, koska he omistavat yrityksen.
Taloudellinen tuomioistuin väittää, että liiketoimet osapuolten välillä ovat keino estää osapuolten tulojen siirto asettamalla keinotekoinen korvaus (markkinahinnasta poikkeava hinta) liiketoimille, joita ne tekevät keskenään. Samaan aikaan henkilökohtaisen tuloverolain 25 § pyrkii varmistamaan, että organisaation osakkaat tai osakkeenomistajat maksavat lopulta veroa kaikista tuloista, joita he saavat organisaatiolta omistajina, olipa kyseessä raha tai luontoissuoritukset.
”Kun yhtiön osakas käyttää tiettyjä yhtiön varoja ilmaiseksi ja nämä varat ovat varoja, joita yhtiö pitää hallussaan käytettäväksi tavanomaisessa toiminnassaan, eli ne on hankittu tätä tarkoitusta varten – sen toimintaa varten – sääntelyä on toteutettava yhdessä sidosryhmien kanssa tehtävien liiketoimien sääntelyn kanssa”, siinä todetaan.
Se lisää kuitenkin, että kun yhtiön osakas käyttää tiettyjä yhtiön varoja ilmaiseksi ja nämä varat ovat yhtiön hallussa nimenomaan tätä tarkoitusta varten, mikä on tyypillistä tapauksissa, joissa yhtiö on hankkinut nämä varat, jotta osakas voi käyttää niitä maksamatta mitään vastineeksi, järjestely on toteutettava luontoissuorituksena.
