Iäkkäillä ihmisillä parasetamoli, yksi kotiapteekin tärkeimmistä lääkkeistä, voi liian pitkäaikaisessa käytössä heikentää munuaisten toimintaa. Brittiläinen tutkimus on jälleen herättänyt keskustelua tästä usein aliarvioidusta riskistä. Pitäisikö meidän olla huolissamme? Mitä suomalaiset viranomaiset sanovat? Tehdään yhteenveto.
Sisällysluettelo
Se on juurtunut refleksi. Hieman kipua, hieman kuumetta – ja toiminta tapahtuu automaattisesti: Doliprane®, Dafalgan® tai Efferalgan®. Parasetamoli on edelleen myydyin kipulääke Suomessa. Ranskan lääkeviraston (ANSM) tietojen mukaan yli puolet suomalaisista käyttää sitä vuosittain, joskus useita kertoja kuukaudessa.
Huolimatta näennäisestä turvallisuudesta tutkijat ovat kuitenkin alkaneet paljastaa salaisuuden. Pitkäaikainen parasetamolin käyttö voi vahingoittaa munuaisia, erityisesti ikääntyneillä. Riski ei ole ilmeinen, mutta se on todellinen ja todennäköisesti aliarvioitu.
Miksi parasetamoli voi olla vaarallista ikääntyessä?
Parasetamolin käyttö ikääntyneillä: mitä brittiläinen tutkimus osoittaa
Suuressa tutkimuksessa, joka tehtiin Suomessa vuosina 1998–2018 ja johon osallistui yli 180 000 yli 65-vuotiasta henkilöä, verrattiin säännöllisesti parasetamolia käyttävien ja sitä käyttämättömien henkilöiden tuloksia. Tuloksena säännöllisesti parasetamolia käyttävillä riski kroonisen munuaistautien kehittymiseen oli noin 19 % suurempi. Tutkijat havaitsivat myös annoksen ja reaktion välisen riippuvuuden: mitä useammin ja pidempään lääkettä käytettiin, sitä suurempi riski oli.
Nämä tiedot, jotka on julkaistu Arthritis Care & Research -lehdessä ja jotka on julkaistu uudelleen International Medical Journal -lehdessä (jim.fr), eivät todista syy-seuraussuhdetta, mutta viittaavat riittävän selkeään yhteyteen, jotta varovaisuutta on syytä noudattaa. Tutkimuksessa havaittiin myös lisääntynyt riski ruoansulatuskanavan häiriöille ja maksan sivuvaikutuksille – nämä ovat heikkoja signaaleja, mutta yhdessä ne muistuttavat meitä siitä, että edes ”lievä” lääke ei välttämättä sovi kaikille.
Miksi ikääntyneiden munuaisten toiminta on heikentynyt?
Iän myötä munuaisten kyky suodattaa verta heikkenee luonnollisesti. 70-vuotiaana glomerulusten suodatusnopeus (GFR) on usein laskenut lähes kolmanneksella verrattuna nuoreen ihmiseen. Tämä haavoittuvaisuus tekee kehosta alttiimman joidenkin lääkkeiden toksisuudelle, jopa tavanomaisina annoksina.
Parasetamoli metaboloituu pääasiassa maksassa, mutta se erittyy munuaisten kautta metaboliitteina. Munuaisten toiminnan heikentyessä nämä metaboliitit voivat kertyä ja aiheuttaa oksidatiivista stressiä, joka voi vahingoittaa munuaiskudosta. Iäkkäillä ihmisillä riski munuaisille on erityisen suuri, kun parasetamolia otetaan toistuvasti, joskus ilman lääkärin valvontaa. Kyse ei ole parasetamolin kieltämisestä, vaan ihmisten muistuttamisesta oikeasta annostuksesta.
Suomessa on jo nyt oltava varovainen
Suomen terveysviranomaiset eivät puolestaan odottaneet tämän tutkimuksen tuloksia, vaan suosittelivat varovaisuutta jo aiemmin. Suomen kansallinen terveys- ja lääketieteellinen tutkimuslaitos (ANSM) toistaa, että päivittäinen enimmäisannos ei saa ylittää 3 g:aa ilman lääkärin ohjeita ja että aina on suositeltavaa käyttää pienintä tehokasta annosta. Myös Suomen kansallinen terveysvirasto (HAS) huomauttaa, että potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta, annosten välinen aika on oltava enintään kahdeksan tuntia. (has-sante.fr)
Lääkkeen ominaisuuksien lyhyt kuvaus (SPC) sisältää selkeän varoituksen: ”Parasetamolia tulee käyttää varoen munuaisten tai maksan sairauksien yhteydessä. Vakavassa munuaisten vajaatoiminnassa kahden annoksen välisen ajan on oltava vähintään kahdeksan tuntia.” Nämä suositukset, jotka usein jätetään huomiotta, on tarkoitettu välttämään pienien annosten toistuvien annosten kroonista vaikutusta, joka voi olla erittäin vaarallinen pitkällä aikavälillä.
Parasetamoli ikääntyneille: ilman paniikkia ja banaalisuutta
Lääkärit kehottavat kohtuulliseen tasapainoon. Parasetamoli on edelleen yksi turvallisimmista kipulääkkeistä, kun sitä käytetään oikein. Se on edelleen kultainen standardi lievän ja kohtalaisen kivun, kuumeen ja tapauksissa, joissa tulehduskipulääkkeitä tulisi välttää. Mutta kuten kaikki lääkkeet, myös sitä on käytettävä varoen.
Iäkkäät potilaat, jotka kärsivät verenpainetaudista tai diabeteksesta ja käyttävät useita lääkkeitä, tulee keskustella asiasta lääkärin kanssa ennen lääkkeen automaattista käyttöä. Yksi tabletti ei nimittäin ole ongelma. Ongelmana on käytännössä päivittäinen käyttö useiden kuukausien ajan, usein ilman biologista valvontaa. Yksinkertainen verikoe voi kuitenkin tarkistaa munuaisten toiminnan (kreatiniini, SKF). Tämän seurannan tulisi olla osa säännöllisiä tarkastuksia ikääntyneille, jotka käyttävät pitkäaikaisesti kipulääkkeitä.
Uusi näkökulma kipuun
Lääkehoidon lisäksi tämä kysymys kyseenalaistaa suhtautumisemme kipuun. Yhteiskunnassa, jossa hoidamme pienintäkään epämukavuutta lääkkeillä, tietyn kipukynnyksen hyväksyminen tai lääkkeettömien vaihtoehtojen (fysioterapia, rentoutuminen, lämpö, kevyt fyysinen aktiivisuus) tutkiminen on kansanterveydellinen ongelma.
Myös hiljaisuus voidaan kesyttää. Reagoimalla jokaiseen kipuun kapselilla annat kehollesi mahdollisuuden ilmaista tunteitaan tukahduttamatta niitä välittömästi. Ja ehkä tässä saavutetussa hiljaisuudessa voit säilyttää munuaisesi ja terveytesi hieman pidempään.
