Ehdotus korottaa maksuja 1–2,5 % ja jäädyttää ne pienituloisimmille on herättänyt jälleen keskustelua. Eläkkeellä olevan putkimiehen, joka jatkaa työskentelyä, todistus kuvaa eläketurvan paineita.
Sisällysluettelo
Viime viikkoina itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvamaksut ovat jälleen nousseet kuumaksi aiheeksi: ensin yleisen paheksunnan vuoksi, sitten hallituksen päätöksen peruuttamisen vuoksi ja nyt uuden korotuksen vuoksi, josta keskustellaan edelleen. Mistä on kyse? Korotuksesta 1–2,5 %, jonka tarkoituksena on jäädyttää se pienituloisille.
Mitä uusi sosiaaliturvamaksujen korotus tarkoittaa itsenäisille ammatinharjoittajille ja miksi se herättää jälleen tyytymättömyyttä?
Mahdollisuus korotukseen, vaikkakin maltilliseen, syntyi useiden päivien protestien ja helpotuksen ilmoitusten jälkeen alkuperäisen peruuttamisen jälkeen. Ehdotus on kuitenkin edelleen voimassa, mikä pitää jännityksessä ryhmän, jolle jokainen euro on tärkeä kuukauden lopussa.
Vaikuttaako tämä sinuun merkittävästi vai huomaatko sitä tuskin lainkaan? Se riippuu tuloistasi. Korotusta on tarkoitus jäädyttää niille, joiden tulot ovat alhaisimmat, mutta ongelma säilyy: mikä tahansa korotus kasautuu alhaisen marginaalin olosuhteissa.
Kuka voi kärsiä eniten ja miksi heidän eläkkeensä ovat yleensä pienemmät työuran lopussa
Monet itsenäiset ammatinharjoittajat etsivät lopulta lisäansioita, koska heidän etuudet eivät ole verrattavissa palkansaajien etuuksiin. Itse asiassa 41 % heistä ansaitsee alle 27 480 euroa vuodessa (2 290 euroa kuukaudessa). Kun keskimääräiset elinkustannukset ovat noin 1 000 euroa (vuokraa lukuun ottamatta), tilanne vaikeutuu entisestään.
Tähän lisätään verorasitus: keskimäärin 54,4 % bruttotuloista menee tuloveroon, arvonlisäveroon ja sosiaaliturvamaksuihin. Näin ollen itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ansaitsee 30 000 euroa vuodessa ennen veroja, voi lopulta säästää 12 000–16 000 euroa veroihin ja sosiaaliturvamaksuihin. Kuinka paljon jää sitten säästöihin tai tulevan eläkkeen kasvattamiseen?
Ennen kuin jatkamme, siirrytään asiaan ja keskitytään neljään avainkohtaan, jotka auttavat ymmärtämään nykyistä tilannetta.
- Ehdotetaan maksujen korottamista 1–2,5 % ja jäädyttämistä pienituloisimmille.
- 41 % itsenäisistä ammatinharjoittajista ansaitsee alle 27 480 euroa vuodessa (oikaistu tulo).
- Keskimääräiset elinkustannukset ovat noin 1 000 euroa kuukaudessa ilman vuokraa.
- Keskimääräinen verorasitus on 54,4 % bruttotuloista, mikä on jatkuva paine.
Siksi monet ihmiset etsivät usein vaihtoehtoisia tulonlähteitä tai säästösuunnitelmia, jotta he eivät olisi riippuvaisia yksinomaan valtion eläkkeestä.
Davidin tarina ja investoinnit perheyritykseen rajoitetun eläkkeen lisäksi
David, 75-vuotias itseoppinut putkimies, jatkaa aktiivisesti toimintaansa eläkkeelläkin. Tämä ei ole harvinaista perheyrityksissä, joissa ammatti ja asiakkaat muodostavat elämän perustan. Hän aloitti itsenäisen ammatinharjoittamisen 24-vuotiaana ja tuntee hyvin alan kaikki nousut ja laskut.
COPE-organisaation La Linterna -ohjelmassa hän kertoi, miksi päätti sijoittaa työelämäänsä: ”Minä ja vaimoni työskentelimme molemmat täällä. Vaimoni saa 1 000 euron eläkettä ja minä noin 500 euroa, ja puolet tästä summasta ei riittäisi, jos emme olisi investoineet.” Hänen viestinsä on selvä: ilman tätä taloudellista turvatyynyä olisi erittäin vaikea tulla toimeen.
Johtopäätös? Monille eläke, liiketoiminnan jäännöstulot ja sijoitukset ovat yhdistetty selviytymisstrategiaksi, ei vaihtoehtona.
Tiedot, jotka auttavat ymmärtämään verotaakkaa ja elinkustannuksia itsenäisille ammatinharjoittajille nykyisessä tilanteessa.
Vaikutuksen havainnollistamiseksi nämä indikaattorit antavat tiiviin kuvan protestien ja julkisen keskustelun ajamasta tilanteesta.
Nämä luvut osoittavat selvästi tämän ryhmän päivittäisen taakan. Siksi kaikki tariffien muutokset, olivatpa ne kuinka vähäisiä tahansa, ovat merkityksellisiä; ja toisaalta kaikki helpotukset matalatuloisille perheille ovat kaivattua hengähdystaukoa.
