Kieli on yksi ihmiskunnan erottuvimmista piirteistä.
Sisällysluettelo
Asiantuntijoiden mukaan se ei ole vain viestintäväline, vaan myös keskeinen tekijä evoluutiossamme. Mutta miksi ja miten olemme kehittäneet tämän ainutlaatuisen kyvyn puhua? Tutkijat ovat tehneet yllättävän kokeen, joka saattaa selittää tämän kysymyksen: he ovat istuttaneet hiiriin ihmisen kieligeenin, ja tulokset ovat kiehtovia.
Kieligeeni NOVA1 ja äänellinen viestintä
Tutkijat ovat tienneet jo kauan, että eläimet käyttävät ääniä kommunikoidakseen keskenään. Hiiret esimerkiksi päästävät ultraäänisiä kirskuvia ääniä kutsumalla äitiään, houkuttelemalla paria tai varoittaakseen vaarasta. Vaikka nämä äänet ovat tehokkaita, ne ovat suhteellisen yksinkertaisia eivätkä tietenkään verrattavissa ihmisen kieleen. Tietyt geenit ovat kuitenkin mukana näiden äänien tuottamisessa, ja yksi niistä, NOVA1-geeni, on herättänyt erityisesti tutkijoiden huomion.
Se esiintyy monissa eläimissä, linnuista nisäkkäisiin. Ihmisillä se on kuitenkin hieman muunnettu. Tämä ihmisen muunnos saattaa olla ratkaisevassa asemassa kyvyssämme tuottaa monimutkaisia ääniä. Tutkijat päättivät testata, voiko ihmisen versio tästä geenistä vaikuttaa jyrsijöiden ääntelyyn, jotta he voisivat paremmin ymmärtää kielen evoluutiota.
Kokeilu hiirillä
Tässä Rockefellerin yliopiston tekemässä kokeessa tutkijat lisäsivät ihmisen version NOVA1-geenistä useiden yksilöiden DNA:han. Muunnettuina hiiret alkoivat tuottaa erilaisia ääniä kuin muuntamattomat lajitovereitaan.
Jo varhaisesta iästä lähtien geneettisesti muunnellut hiiret tuottivat terävämpiä ja monipuolisempia ääniä kuin tavalliset hiiret. Nämä erot olivat erityisen selviä, kun hiiret kutsuivat äitiään. Tiimi havaitsi, että muunnettujen hiirten äänet noudattivat erillistä mallia, jossa oli äänellisiä ”kirjaimia”, joita ei esiintynyt villihiirillä. Esimerkiksi tietyt äänelliset ”kirjaimet” olivat muuttuneet, mikä herätti kielitieteilijöiden kiinnostuksen.
Muutokset eivät jääneet tähän. Aikuisina geneettisesti muokatut urokset muuttivat myös äänikäyttäytymistään sosiaalisissa tilanteissa. Vuorovaikutuksessa naaraiden kanssa urokset tuottivat monimutkaisempia ääniä, luultavasti tarkoituksenaan houkutella parittelukumppani. Nämä kehittyneemmät äänet viittaavat siihen, että ihmisen NOVA1-geeni vaikuttaa merkittävästi näiden eläinten kommunikaatiotapaan.
Miksi nämä tulokset ovat tärkeitä?
Tämän kokeen tekee erityisen kiehtovaksi se, mitä se merkitsee ihmisen kielen evoluution ymmärtämiselle. NOVA1-geeni muunnelluissa hiirissä johti monimutkaisempiin ääntelyihin, jotka olivat samanlaisia kuin eläimillä, joilla on kehittyneemmät viestintäkyvyt. Se, että nämä muutokset ilmenevät yksinkertaisen ihmisen geenin lisäämisen jälkeen, tekee tästä tutkimuksesta todella merkittävän.
Tutkijat ovat ehdottaneet, että tämä geneettinen muutos voisi tuoda uuden näkökulman Homo sapiensin kielen evoluutioon. Tämän geenin implantointi hiiriin on todellakin osoittanut, että pieni geneettinen variaatio voi vaikuttaa suuresti ääneen. Tämä voi tarkoittaa, että yksi tekijöistä, joka on mahdollistanut ihmisten kehittää monimutkaisemman kielen, on tämän NOVA1-geenin variantin esiintyminen.
Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus menee vielä pidemmälle ja viittaa siihen, että tämä Homo sapiens -lajille ominainen geneettinen variantti olisi voinut olla merkittävässä roolissa erottaessaan lajimme muista hominideista, kuten neandertalilaisista ja denisovaisista. Jälkimmäisillä ei ollut samaa geneettistä varianttia kuin meillä, mikä voisi selittää, miksi he eivät kehittäneet yhtä kehittynyttä kieltä kuin nykyihmiset.
