Keski-Aasian sydämessä sijaitsee Aralkum-aavikko – karu, kuiva maa-alue, jonka pinta-ala on 38 000 neliökilometriä. Täällä selviävät vain harvat kasvit ja kuivuutta kestävät eläimet, ja niukat vesilähteet ovat todellinen ylellisyys paikalliselle eläimistölle. Erityisen yllättävää on kuitenkin yksi asia: keskellä tätä aavikkoa seisoo hylättyjä aluksia, jotka ovat peittyneet suolalla ja hiekalla kuin menneen aikakauden muistomerkit. Vain viisikymmentä vuotta sitten täällä loiskivat Araljärven aallot – aikoinaan maailman neljänneksi suurin järvi.
Araljärven vedet olivat kalaisat, ja sen pohja oli täynnä kymmenien eri lajien simpukoita. Vesistössä kuhisi elämää: yli kolmekymmentä kalalajia löysi täältä ravintoa ja suojaa. Alueella toimi säilyketehdas, viisi kalatehdasta ja 45 vastaanottopistettä, ja vuotuinen saalis oli jopa 60 000 tonnia. Araljärvi oli alueen todellinen kalastuksen mekka, ja sen runsaus tuli nopeasti legendaariseksi.
Mutta jo silloin alkoi näkyä huolestuttavia merkkejä. Ranta vetäytyi vuosittain useita metrejä, ja kesällä tilanne vain paheni. Syy piili Amu- ja Syr-jokien yläjuoksulla, jossa perustettiin laajoja puuvillaplantaaseja, jotka vaativat valtavia määriä vettä ja vähitellen riistivät mereltä sen luonnollisen ravinnon.
Jokien vedet valui pelloille, jättäen Aralille vain sameat virrat. Kukaan ei voinut arvata, että meri menettäisi 97 % tilavuudestaan. Pohjavesi katoaa, vihreät rannat muuttuvat autiomaaksi. Viimeisinä vuosina ennen maailmanlaajuista katastrofia satelliittikuvia ei vielä ollut, joten Araljärven koko suuruus on jäänyt 50-luvun karttojen muistiin. Tuolloin järven pinta-ala oli 68 000 neliökilometriä, pituus 426 kilometriä ja leveys 280 kilometriä.
Nykyään entisestä jättiläisestä on jäljellä vain neljä osaa: Suuri Aral, Pieni meri, Tsche-Basinlahti ja Keski-Aral. Entistä suuruutta ei ole enää mahdollista palauttaa kokonaan – nykyihminen tarvitsee liikaa vettä viljelmille, kaupungeille ja tehtaille.
Mutta on myös hyviä uutisia. Araljärven pohjoisosa sai mahdollisuuden elpyä vuonna 2005 rakennetun Kokaral-padon ansiosta. 13 kilometriä betonia ja maata sekä vesitekninen järjestelmä ovat mahdollistaneet veden virtauksen vakauttamisen. Suolapitoisuus on laskenut, eläimistö on rikastunut, ja vuonna 2023 Pohjois-Araljärveen virtoi noin 1,5 miljardia kuutiometriä vettä – järven pinta-ala alkoi jälleen kasvaa.
Nykyään järvessä elää kaloja, jotka ovat sopeutuneet korkeaan suolapitoisuuteen, mutta niiden selviytyminen on edelleen vaikeaa. Seuraava tavoite on kaivaa kanavia Karashalan-järvestä, joka sijaitsee vain seitsemän kilometrin päässä, jotta kalakanta kolminkertaistuisi ja tukisi kerran mahtavan meren ekosysteemin elpymistä.
Aralkum-aavikko säilyttää muistoja menneisyyden vesivoimasta, ja sen hiekalla seisovat laivat muistuttavat siitä, että luonto osaa yllättää ja vaatia kunnioitusta samanaikaisesti.
