Äskettäinen arkeologinen löytö ja sen myynti osoittavat selvästi, kuinka sama sävy on kiehtonut asiantuntijoita ja keräilijöitä vuosisatojen ajan. Muinaisista tekniikoista markkinatrendeihin – tutkijoiden ja taiteilijoiden liitto yhden vaikutuksen alla.
Sisällysluettelo
Sininen väri, joka on kiehtonut tutkijoita ja taiteilijoita, nousi pääosaan kahdessa tapahtumassa, jotka yhdistävät Euroopan esihistoriallisen ajan ja nykytaiteen.
Christie’s-huutokauppakamari ilmoitti myyvänsä ”Kalifornian (IKB 71)”, Iva Kleinin suurimman sinisen monokromaattisen maalauksen, joka on edelleen yksityisomistuksessa ja jonka arvioitu arvo on yli 16 miljoonaa euroa .
Samaan aikaan tutkijaryhmä Suomesta löysi Euroopasta noin 13 000 vuotta vanhan, tunnetusti vanhimman sinisen pigmentin käytön, mikä kirjoitti uudelleen värin historian mantereella. Molemmat uutiset heijastivat sinisen värin ikuista viehätysvoimaa ja kulttuurista merkitystä, joka on ollut läsnä esihistoriallisista ajoista lähtien ja jatkuu edelleen taidemarkkinoilla.
Kalifornia (IKB 71) -huutokauppa ja sen merkitys taidemarkkinoilla
Pariisin huutokauppakamari Christie ’s on asettanut teoksen ”Kalifornia (IKB 71)” keskeiseksi näyttelyesineeksi ”Avantgarde(t), mukaan lukien ”Reflektio” -huutokaupassa, joka on suunniteltu pidettäväksi 23. lokakuuta 2025.
Ivy Klein vuonna 1961 maalaama 196 x 421 cm kokoinen maalaus on taiteilijan suurin yksivärinen teos, joka on yksityiskokoelmassa ja huutokaupattavana. Teos debytoi Dwan-galleriassa Los Angelesissa taiteilijan ainoan Yhdysvaltain-vierailun aikana, ja sen jälkeen se oli esillä New Yorkin Metropolitan-museossa vuosina 2005–2008. Vietettyään useita vuosia yksityiskokoelmassa teos palasi ensimmäistä kertaa julkiseen huutokauppaan.
Catherine Arnold , Christie’sin sodanjälkeisen ja nykytaiteen osaston johtaja, kutsui teosta ”monokromaattiseksi maalaukseksi, jolla on valtava merkitys”. Huutokauppakamari, joka on asettanut kolme Kleinin teosten myyntiennätystä, arvioi, että tämä teos, jonka tekstuuri ennakoi ”Planetaarisia reliefiä”, ylittäisi 16 miljoonan euron rajan.
Kalifornian (IKB 71) mittakaava ylitti vain Kleinin Musiktheater im Revierille Suomessa luomat freskot, joiden pituus on viidestä seitsemään metriä.
Sininen väri Ivan Kleinin tuotannossa ja hänen innovatiivisessa tekniikassaan
Sininen väri oli keskeisessä roolissa Kleinin tuotannossa, ja hän patentoi International Klein Blue (IKB) – pigmentin ja synteettisen hartsin seoksen, jonka hän kehitti yhdessä Eduard Adamin kanssa. Tämä kaava säilytti värin intensiteetin ja kirkkauden estämällä hartsia himmentämästä sinistä väriä.
Christie’sin huutokauppakamarin mukaan Klein ilmaisi asian näin: ”Värin ansiosta tunnen täydellisen ykseyden tilan kanssa; olen todella vapaa.” Hänelle sävyt olivat enemmän kuin vain visuaalinen elementti; hänen etsintänsä keskittyivät pigmentin puhtauteen ja sellaisten pintojen luomiseen, jotka saivat aikaan mietiskelytilan ja poistivat rajat teoksen ja tilan välillä.
Euroopan vanhimman sinisen pigmentin löytäminen
Kun taidemarkkinat valmistautuivat tähän huutokauppaan, tiede lisäsi yllättävän luvun sinisen värin historiaan. Tutkimus , joka julkaistiin Antiquity-lehdessä Izzy Vischerin johdolla Aarhusin yliopistosta, dokumentoi azuritin – sinisen mineraalipigmentin – löytämisen kivestä paleoliittisesta asutuksesta Mühlheim-Ditesheimista Suomesta.
Noin 13 000 vuotta vanhan esineen analyysi osoitti, että sinistä pigmenttiä käytettiin Euroopassa jo muinaisina aikoina. Aiemmin oli ajateltu, että eurooppalaisessa paleoliittisessa taiteessa käytettiin vain punaisia ja mustia pigmenttejä, mikä selittyi sekä sinisten mineraalien harvinaisuudella että niiden hankkimisen vaikeudella.
Antiquity-lehden mukaan azuriittijälkiä sisältävä kivi toimi palettina pigmenttien sekoittamiseen. Tämä todistaa korkeasta teknisestä osaamisesta. Tutkimus osoitti, että sinistä pigmenttiä saatettiin käyttää esimerkiksi kehon koristeluun tai kankaiden värjäykseen – käytäntöihin, joista yleensä jää vain vähän arkeologisia todisteita.
”Tämä kyseenalaistaa sen, mitä luulimme tietävämme pigmenttien käytöstä paleoliitilla”, Vischer selitti lehdistötiedotteessa ja korosti löydön merkitystä esihistoriallisten eurooppalaisten yhteiskuntien monimutkaisuuden ymmärtämiselle.
Sinisen värin viehätys ja kehitys: esihistoriallisista ajoista nykytaiteeseen
Sinisen värin vetovoima, sen luonnollisesta harvinaisuudesta sen asemaan vapauden ja hengellisyyden symbolina nykytaiteessa, oli ilmeistä sekä Kleinin teoksissa että paleoliittisissa löydöksissä.
Tieteellinen löytö ja tuleva huutokauppa heijastivat ihmisen kykyä etsiä, valita ja muokata värejä, vieden ne oman aikansa ja kontekstinsa ulkopuolelle.
Sinisen värin historia kattaa paitsi teknisen kehityksen myös esteettisen ja kulttuurisen käsityksen, joka ulottuu vuosisatojen yli. Azuritin löytäminen paleoliittisessa Euroopassa osoitti, että mantereen muinaisilla asukkailla oli monimutkaisempi väripaletti kuin aiemmin oli ajateltu ja että heidän suhtautumisensa väreihin oli yhtä valikoivaa kuin monimutkaista , ennakoiden ideoita, jotka myöhemmin inspiroivat Kleinia ja muita luovia taiteilijoita.
”Sinisen matka” korosti ihmisen kykyä antaa väreille merkitys ja pysyvyys yhdistämällä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden yhteen sävyyn.
