Lain mukaisen eläkkeen saamiseksi ei riitä, että on saavuttanut lakisääteisen eläkeiän, vaan vaaditaan myös vähimmäismäärä maksuvuosia, joka nousee asteittain vuoteen 2027 mennessä.
Sisällysluettelo
Suomessa lakisääteisen eläkeiän saavuttaminen ei takaa 100 %:n eläkettä. Työntekijälle, joka on maksanut vakuutusmaksuja 36 vuotta ja viisi kuukautta, sosiaaliturvavirasto kieltäytyy maksamaan täyttä eläkettä vuonna 2025. Syynä on vuoden 2013 eläkeuudistus, joka tiukensi hakijoille asetettavia vaatimuksia ja asetti maksujen vähimmäiskeston 36 vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vuosina 2025 ja 2026 täyden eläkeperusteen saamiseksi. Tämä järjestelmä, jota monet eivät tunne, otetaan käyttöön asteittain vuoteen 2027 mennessä.
Avain täyden eläkkeen saamiseen
On tärkeää, ettei sekoiteta eläkeoikeuden vaatimuksia 100 %:n etuuden saamisen vaatimuksiin. Eläkeoikeuden saamiseksi on oltava vähintään 15 vuoden eläkeoikeus, mutta ikävaatimus vaihtelee. Vuonna 2025 vakiintunut eläkeikä on 66 vuotta ja 8 kuukautta. Se laskee kuitenkin 65 vuoteen, jos työntekijä voi osoittaa, että hänen vakuutusaikansa on yli 38 vuotta ja kolme kuukautta. Taloustieteilijä Pilar García de la Granja varoittaa, että kahdeksan kymmenestä ihmisestä uskoo, että heidän nykyinen työnsä oikeuttaa heidät eläkkeeseen, jonka suuruus riippuu heidän palkastaan, mutta järjestelmä on monimutkaisempi.
Täyden eläkkeen saaminen on pitkäkestoinen prosessi. Laki 27/2011 sääti sekä eläkeiän että vakuutusajan asteittaisen korottamisen, joka on tarpeen 100 %:n normatiivisen perustan saamiseksi. Ne, jotka eivät saavuta 36,5 vuoden vakuutusajan rajaa vuoteen 2025 mennessä, voivat jäädä eläkkeelle, mutta heidän eläkkeensä on pienempi. Tällainen skenaario on johtanut vaikeisiin tilanteisiin, esimerkiksi kun eläkeläinen joutui palauttamaan 60 000 euroa sen jälkeen, kun sosiaaliturvavirasto keskeytti hänen eläkkeensä maksamisen.
Eläkkeen laskeminen: kuinka suuri prosenttiosuus minulle kuuluu?
Pakollisen perusosan prosenttiosuus riippuu suoraan maksujen vuosien määrästä. Vähimmäistyöskentelyajan ollessa 15 vuotta, oikeus on 50 %. Sen jälkeen prosenttiosuus kasvaa asteittain. Esimerkiksi 16 vuoden maksuilla summa nousee 52,52 %:iin. Tämän havainnollistamiseksi käytännön esimerkillä : työntekijä, jonka pakollinen perusta on 1500 euroa kuukaudessa, ansaitsee 750 euroa 15 vuoden maksuajan jälkeen. Vain jos hän osoittaa, että vuoteen 2025 mennessä hänen työuransa on 36,5 vuotta, hän saa täyden 1500 euron summan.
Pitkä ura ja maksut eivät myöskään takaa lisäetuja, ellei henkilö päätä jäädä varhennetulle eläkkeelle. Näin kävi José Antonio Benitolle, joka irtisanottiin ja pakotettiin jäämään varhennetulle eläkkeelle 61-vuotiaana: ”Aloitin työnteon 14-vuotiaana, ja 45 vuoden maksuajan jälkeen minulta vietiin 24 % eläkkeestäni eliniäksi.” Nämä tilanteet korostavat, kuinka tärkeää on tietää, miten eläkkeet lasketaan, etenkin kun otetaan huomioon eläkkeiden korotus tietylle eläkeläisryhmälle syyskuussa.
100 % normatiivisesta perustasta ei ole eläkkeen enimmäismäärä
Toinen sekava käsite on ero 100 %:n eläkkeen ja enimmäiseläkkeen välillä. 100 %:n saaminen tarkoittaa täyden henkilökohtaisen eläkeperustan saamista, joka lasketaan viimeisten 25 vuoden maksuista. Tämä summa on yksilöllinen jokaiselle työntekijälle.
Toisaalta maksimieläke on laissa säädetty raja, jonka sosiaaliturvavirasto maksaa riippumatta siitä, onko eläkeläisen veropohja suurempi. Vuodelle 2025 tämä raja on asetettu 3267,60 euroon kuukaudessa (45 746,40 euroa vuodessa, jaettuna 14 maksuerään). Kuten inklusiivisuuden ja sosiaaliturvan ministeri Elma Saiz selitti, vaikka työntekijä täyttäisi kaikki vaatimukset 100 %:n eläkkeen saamiseksi, hän ei voi koskaan ylittää laissa vahvistettua enimmäismäärää.
