Uraauurtava tutkimus osoittaa, että hengitämme jopa 68 000 mikromuovia päivässä kodeissamme ja autoissamme, mikä kyseenalaistaa käsityksemme turvallisuudesta suljetuissa tiloissa.
Sisällysluettelo
Kirjan ”Sinun kotisi, sinun saasteesi” ensimmäisissä riveissä kemisti ja tiedekirjailija Clara Inés Alcolaado esittää näennäisesti viattoman kysymyksen, jolla on valtava tieteellinen ja sosiaalinen merkitys: tiedämmekö todella, mitä meitä ympäröi kotona? Koko kirjan ajan hän syventää meitä kriittiseen ja rehelliseen katsaukseen arkipäiväisiin asioihin ja hiljaiseen kemiaan, joka asuttaa jokapäiväistä elämäämme. Ilmanraikastimet, kosmetiikka, muovi, pesuaineet, lääkkeet… kaikki tämä on osa keinotekoista ekosysteemiä, jota harvoin kyseenalaistamme.
Äskettäin julkaistu vakuuttava tutkimus, joka julkaistiin tiedelehdessä PLOS ONE, näyttää antavan tälle pohdinnalle uuden merkityksen. Ryhmä tutkijoita Suomen yliopistosta on osoittanut, että ilma, jota hengitämme kodeissamme ja autoissamme, sisältää tuhansia näkymättömiä mikromuovihiukkasia. Tämä ei ole metafora eikä liioittelua: heidän laskelmiensa mukaan kyse on 68 000 hiukkasesta päivässä. Ja huolestuttavinta ei ole niiden määrä, vaan niiden koko ja helppous, jolla ne voivat tunkeutua syvälle keuhkoihimme.
Vihollinen ilmassa… sinun olohuoneessasi
Mikromuovisaaste ei ole enää vain meriympäristön tai ympäristön ongelma. Kyse ei ole enää vain meressä kelluvista muovipusseista tai niiden palasista lintujen vatsassa. Uusi tutkimus vahvistaa, että ilma, jota hengitämme asuintiloissa tai matkalla töihin, sisältää paljon enemmän mikromuovia kuin aiemmin on oletettu.
Suomalainen tutkimusryhmä mittasi 1–10 mikrometrin kokoisia muovihiukkasia. Ne ovat erittäin pieniä – noin seitsemän kertaa ohuempia kuin ihokarva – minkä ansiosta ne ohittavat kehomme luonnolliset puolustusmekanismit ja pääsevät helposti keuhkoihin. Tässä mittakaavassa mikromuovi ei ole enää vain passiivisia fragmentteja: se voi tunkeutua kudosten läpi, kuljettaa myrkyllisiä lisäaineita ja aiheuttaa tulehdusreaktioita.
Käyttämällä analyyttistä menetelmää, jota kutsutaan Raman-spektroskopiaksi, tutkijat analysoivat ilman kolmessa asunnossa ja kahdessa autossa todellisissa olosuhteissa. Johtopäätös oli ilmeinen: autojen sisätiloissa hiukkasten pitoisuus oli jopa suurempi kuin asuintaloissa , keskimääräisen pitoisuuden ollessa 2238 hiukkasta kuutiometrissä verrattuna asuintaloissa havaittuihin 528 hiukkaseen. Joissakin tapauksissa tavallisissa ihmisen toiminnoissa, kuten kävelyssä, tuuletuksessa tai yksinkertaisesti liikkumisessa, saavutettiin huippuarvot, jotka olivat yli 34 000 hiukkasta kuutiometrissä.
Riski, jota ei ole vielä mitattu
Tämän löydön huolestuttavin näkökohta on se, että nämä hengitettävät hiukkaset ovat jääneet huomaamatta aiemmissa tutkimuksissa. Suurin osa tutkimuksista on keskittynyt yli 10 tai jopa 20 mikrometrin kokoisille hiukkasille, jotka eivät tunkeudu keuhkoihin yhtä helposti ja kertyvät yleensä ylähengitysteihin. Pienimmät mikromuovihiukkaset – juuri ne, jotka ovat vaarallisimpia terveydelle – ovat kuitenkin jääneet huomiotta teknisten rajoitusten vuoksi.
Raman-spektroskopian avulla tutkijat pystyivät tunnistamaan ja kvantifioimaan tarkasti pienimmät muovimikropartikkelit, mukaan lukien polyeteeni-, polyamidi- ja muiden teollisten polymeerien fragmentit, joita löytyi tekstiileistä, huonekaluista, matoista, autonosista ja pakkauksista.
Vaikka tutkimuksessa ei vahvisteta suoraa yhteyttä altistumisen ja tiettyjen sairauksien välillä, tieteellisessä kirjallisuudessa on jo mainittu mahdollisia haitallisia vaikutuksia. Mikromuovin hengittäminen voi edistää kroonisen tulehduksen, oksidatiivisen stressin, immuunijärjestelmän häiriöiden ja jopa sydän- ja verisuonitautien sekä neurologisten ongelmien kehittymistä, varsinkin jos palaset sisältävät kemiallisia lisäaineita, kuten ftalaatteja, BPA:ta tai PFAS:ia.
Mitä teemme, kun hengitämme muovia?
Näiden hiukkasten pääasiallinen lähde ovat itse päivittäisessä käytössä olevat esineet: synteettiset kankaat, matot, kodinkoneet, pakkaukset… Ne kaikki vapauttavat pieniä hiukkasia kulumisen tai yksinkertaisesti kulumisen seurauksena. Sisätiloissa ongelma pahenee huonon ilmanvaihdon ja hiukkasten kertymisen vuoksi. Joka kerta, kun kävelemme, avaamme ikkunan tai siirrämme peittoa, nostamme ilmaan mikromuovipilven, joka leijuu ympärillämme, näkymätön mutta tuntuvissa.
Autoissa ongelma on vieläkin vakavampi. Rajoitettu tila, muovipinnat joka kulmassa ja huono ilmanvaihto luovat ihanteellisen ympäristön näiden hiukkasten kertymiselle. Lisäksi tutkijat ovat onnistuneet yhdistämään joitakin ilmassa havaittuja muovityyppejä kojelaudan, kahvojen ja istuimien materiaaleihin.
Tutkimuksen huolestuttavin näkökohta on se, että se paljastaa täysin näkymättömän, äänettömän ja peruuttamattoman saastemuodon. Kun savu, pöly tai kemikaalien haju ovat yleensä havaittavissa, mikromuovi leijuu ilmassa jättämättä näkyviä jälkiä. Silti hengitämme sitä joka sekunti, jonka vietämme kotona, toimistossa tai autossa.
Tällaiset löydökset romuttavat perinteisen käsityksen saastumisesta kaukaisena ilmiönä, joka liittyy teollisuuden savupiippuihin tai kaukaisiin meriin. Saastuttaja ei ole enää ”ulkopuolella”, vaan osa kotia. Tämä vaatii radikaalia ajattelutavan muutosta.
Voimmeko tehdä jotain?
Vaikka nykyaikaisella teknologialla ei ole käytännössä mahdollista poistaa mikromuovia kokonaan sisäilmasta, on olemassa keinoja vähentää sen vaikutusta. Synteettisten kankaiden korvaaminen luonnonmateriaaleilla, pehmeän muovin käytön välttäminen huonekaluissa ja leluissa, HEPA-suodattimilla varustettujen imureiden käyttö, siivous kostealla liinalla luudan sijaan ja säännöllinen tuuletus ovat joitakin tehokkaimmista suosituksista.
Autossa ratkaisuja on vähemmän, mutta sisätilan puhtaana pitäminen, sisälämpötilan alentaminen (muovin hajoamisen estämiseksi) ja laadukkaiden ilmansuodattimien käyttö voivat auttaa. On myös suositeltavaa välttää aerosolimuotoisia ilmanraikastimia ja puhdistaa pinnat kertyneestä pölystä.
Opas, joka auttaa sinua ymmärtämään, mitä hengität, mitä syöt ja mihin kosketat joka päivä
Kun huomaamme, että kotiemme ilma voi olla täynnä tuhansia näkymättömiä mikromuovihiukkasia, mieleen tulee lähes väistämättä Clara Inés Alcoladon pohdinnat kirjassaan Tu hogar, tus contaminantes (Kotisi, sinun saasteesi), jonka on julkaissut Pinolia-kustantamo. Tämä tieteellinen teos, joka on kirjoitettu elävän kertojan eloisuudella mutta pätevän tutkijan tarkkuudella, ilmestyi juuri oikeaan aikaan auttaakseen meitä ymmärtämään todellisuutta, joka on tähän asti jäänyt huomaamatta suurimmalta osalta.
Paniikkia lietsomatta kirja rakentaa siltoja tieteen ja arjen välille. Tarkastelemalla arkielämämme yleisimpiä esineitä ja tapoja – aamulla käyttämästämme voiteesta pesuaineeseen – Alcolado tarjoaa laajan ja kriittisen katsauksen siihen kemialliseen jälkeen, jonka jätämme jälkeemme tietämättämme.
Yksi kirjan suurimmista ansioista on sen kerronnallinen rakenne: se ei ole pelkkä luettelo saasteista, vaan pikemminkin tarina perheen elämästä, jossa jokainen jokapäiväinen ele on syy tieteelliseen pohdintaan. Tällainen lähestymistapa saa lukijan tuntemaan syyllisyyttä, vaan omatuntoa.
Tekstissä käsitellään yksityiskohtaisesti keskeisiä käsitteitä, kuten uudet saasteet , hitaasti hajoavat kemikaalit ja hormonitoimintaa häiritsevät aineet. Kirjassa käytetään helppotajuista kieltä, joka kääntää tieteellisen jargonin ymmärrettäviksi käsitteiksi menettämättä syvyyttä. Lukijat saavat esimerkiksi tietää, miten jotkut lääkkeet päätyvät veteen, mikä on kosmetiikan ja ekosysteemin välinen yhteys tai miksi jotkut muovityypit eivät koskaan häviä ympäristöstä.
Lisäksi Alcolado tutkii ongelman historiallista kehitystä DDT:stä nykyisiin sääntelyongelmiin Euroopan unionissa ja ehdottaa ratkaisuja, kuten ”vihreää” kemiaa, vastuullisia innovaatioita ja kansalaisten aktiivista roolia. Kirja osoittaa hämmästyttävän tasapainon tuomitsemisen, valistuksen ja toivon välillä.
Kirjoittajan arvo piilee siinä, että hän kirjoittaa paitsi akateemisesta näkökulmasta (hän on kemisti, tutkija, joka valmistautuu väitöskirjansa puolustamiseen, ja on osallistunut ympäristönsuojelu- ja ilmakehän kemian hankkeisiin), myös viestinnällisen kutsumuksensa näkökulmasta. Hänen kokemuksensa sosiaalisesta mediasta, konferensseista ja tiedotusvälineistä antaa hänelle mahdollisuuden luoda dynaamista, selkeää ja vakuuttavaa proosaa.
Kirja ”Teidän kotinne, teidän saastuttajanne” ei pyri kehottamaan meitä elämään riskittömässä eristyksessä, vaan pikemminkin edistämään parempaa ymmärrystä ympäristöstä. Se kehottaa meitä tekemään perusteltuja päätöksiä, vaatimaan enemmän läpinäkyvyyttä kuluttamiemme tuotteiden suhteen ja ennen kaikkea olemaan aliarvioimatta voimaa, joka meillä yksilöinä on muuttaa käsitystämme maailmasta.
Kun otetaan huomioon, että jopa kotiemme ilma voi olla saastunut tuhansilla muovihiukkasilla, tämä kirja on pakollista luettavaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää ongelman laajuuden… ja olla osa sen ratkaisua.
