Mehiläiset eivät kommunikoi pesissään äänellä tai valolla, vaan erityisillä tansseilla. ”Heiluttelutanssi” välittää tietoa ruokailupaikan suunnasta ja etäisyydestä. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että mehiläiset eivät vain seuraa signaaleja, vaan vertaavat saamiaan tietoja omiin muistoihinsa ja ”karttoihinsa” alueesta.
Kokeet ovat osoittaneet, että mehiläiset pystyvät tunnistamaan ympäristön epäsuhtaisuudet ja korjaamaan lentonsa tuttuja maamerkkejä käyttäen. Tällainen sosiaalisen oppimisen ja yksilöllisen kokemuksen yhdistelmä tekee niiden navigoinnista joustavaa ja tehokasta, muuttaen tanssit monimutkaiseksi viestintätavaksi, joka yhdistää symbolit ja muistin.
Lisätutkimukset ovat osoittaneet, että nuoret mehiläiset oppivat tanssimaan tarkkailemalla kokeneita yksilöitä, mikä vahvistaa kulttuurisen tiedon siirron olemassaolon.
Mehiläisten tanssi ei ole vain tiedonvälityksen keino, vaan osa monimutkaista sosiaalista järjestelmää, joka kehittyy oppimisen ja kollektiivisen kokemuksen ansiosta. Tämä viestintäprosessi asettaa mehiläiset samaan joukkoon planeetan älykkäimpien eläinten kanssa.
