Mikroskooppisen muovin vaikutus ulottuu paljon sydän-, hengitys- ja hermostoa pidemmälle ja vaikuttaa myös luuston terveyteen. Kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimuksen mukaan pienimmätkin muovipalat voivat tunkeutua luuytimeen, häiritä sen toimintaa ja aiheuttaa luukudoksen rappeutumista.
Maailman vuotuinen muovituotanto ylittää 400 miljoonaa tonnia, mikä johtaa sen mikropartikkelien yleiseen esiintymiseen ihmisen ympäristössä – juomavedestä ja elintarvikkeista asuintilojen ilmaan. Mikromuovia on löydetty erilaisista kudoksista ja nesteistä, kuten verestä, aivoista, istukasta, rintamaidosta ja jopa luista. Tämä viittaa potentiaaliseen uhkaan luustolle.
Rodrigo Bueno de Oliveira Campinasin yliopistosta kertoo, että luukudoksen soluilla tehdyissä kokeissa mikromuovi vaikutti negatiivisesti solujen elinkelpoisuuteen, nopeutti ikääntymisprosesseja ja aiheutti tulehdusreaktioita. Eläimillä havaittiin osteoklastien nopeutunutta rappeutumista, mikä johti rakenteellisiin muutoksiin, luiden heikkenemiseen ja luuston kasvun hidastumiseen.
Tutkijat huomauttavat, että vaikka mikromuovin vaikutusta luiden mekaanisiin ominaisuuksiin ei ole tutkittu riittävästi, saatavilla olevat tiedot viittaavat sen kykyyn tunkeutua syvälle luukudokseen ja häiritä aineenvaihduntaprosesseja.
Oliveira korostaa, että mikromuovi on mahdollisesti aliarvioitu riskitekijä luiden terveydelle, joka on otettava huomioon kehitettäessä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tunnettujen tekijöiden, kuten urheilun, ravitsemuksen ja lääkkeiden, lisäksi.
