Hiljaisista retriiteistä sairaalan hoitokäytäntöihin – meditaatiosta on tullut universaali keino. Mutta tämän rauhoittavan kuvan kääntöpuoli huolestuttaa asiantuntijoita. Yhä useammat huolestuttavat raportit kyseenalaistavat varoitusten puuttumisen terveysohjelmista ja koulutuksista.
Sisällysluettelo
Pyrkimys hyvinvointiin ei ole koskaan ollut niin yleistä yhteiskunnassamme, että jotkut hengelliset käytännöt ovat muuttuneet kulutustavaroiksi. Niistä meditaatio on vakiinnuttanut asemansa universaalina keinona stressin, ahdistuksen ja kivun lievittämiseen. Tämä huikea menestys on kuitenkin peittänyt alleen monimutkaisemman todellisuuden. Rauhoittavan kuvan takana, jonka tietoisuuden sovellukset ja ohjelmat luovat, tieteellisessä kirjallisuudessa on alkanut ilmestyä tietoa meditaation sivuvaikutuksista.
Tuhatvuotinen käytäntö, joka on valloittanut modernin lääketieteen
Aasian hengellisistä perinteistä alkunsa saanut meditaatio on pitkään pidetty tienä sisäiseen muutokseen. Erityisesti buddhalaisuudessa on kehitetty keskittymis- ja itsetutkiskelutekniikoita, joiden tarkoituksena on vapauttaa mieli kiintymyksistä. Tämä käytäntö, joka on kaukana alkuperäisistä juuristaan, on kulkenut vuosisatojen läpi ja vakiinnuttanut asemansa sairaaloissa, kouluissa ja mobiilisovelluksissa.
1980-luvun vaihteessa amerikkalainen biologi John Kabat-Zinn edisti meditaation käyttöönottoa lääketieteellisessä käytännössä kehittämällä tietoisuuteen perustuvan stressin vähentämisen protokollan. Hänen ohjelmansa tehokkuus kroonisen kivun ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa on todettu lukuisissa julkaisuissa, mikä on edistänyt tietoisuuden tunnustamista terapeuttisena välineenä. Kuten The Guardian kirjoittaa, tämä edelläkävijä ei ole koskaan salannut pyrkimystään levittää maallista lähestymistapaa, jossa ei ole mitään uskonnollisia viittauksia, jotta se olisi kaikkien saatavilla.
Tämä nopea demokratisointi on herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Yhdysvalloissa meditaatiomarkkinoiden arvo on nyt yli kaksi miljardia dollaria, ja sovelluksilla kuten Headspace ja Calm on miljoonia käyttäjiä. Tämän innostuksen takana on kuitenkin monimutkaisempi todellisuus.
Kun meditaation sivuvaikutukset näkyvät kliinisissä tiedoissa
Käsitys meditaation poikkeuksellisesta hyödyllisyydestä murenee tutkimusten lisääntyessä. Jo 1970-luvulla tiedemaailmassa kuultiin ääniä, jotka varoittivat mahdollisista väärinkäytöksistä. Psykologi Arnold Lazarus mainitsi jo psyykkiset häiriöt, jotka johtuvat väärästä harjoittamisesta, ja toi esimerkkinä masennuksen ja skitsofreenisen dekompensaation tapauksia.
Siitä lähtien tutkimukset ovat syventäneet ymmärrystä tästä aiheesta. Vuonna 2022 tehdyssä laajassa kyselyssä, johon osallistui lähes 1000 amerikkalaista ammattilaista, yli 10 % heistä ilmoitti kokeneensa vähintään kuukauden ajan kestäneitä pysyviä negatiivisia vaikutuksia, jotka vaikuttivat heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Oireita olivat muun muassa lisääntynyt ahdistuneisuus, dissosiaatiohäiriöt ja paniikkikohtaukset. The Conversation -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että nämä vaikutukset eivät koske vain psykologisesti haavoittuvia ihmisiä, vaan myös ihmisiä, joilla ei ole sairaushistoriaa.
Psychotherapy Research -lehti vahvisti tämän suuntauksen ja totesi, että lähes joka toinen meditoija koki ainakin yhden tietyn, vaikkakin lievän, harjoitukseen liittyvän sivuvaikutuksen. Äärimmäisissä, vaikkakin harvinaisissa tapauksissa on havaittu hallusinaatioita, desorientaatiota ja pelon kohtauksia. New Scientist -lehti toteaa, että jopa intensiiviset, ohjaajan valvomat retriitit voivat aiheuttaa psykologisia romahduksia riippumatta siitä, ovatko harjoittajat aloittelijoita vai kokeneita.
Eettiset ongelmat nopeasti kasvavalla hyvinvointimarkkinalla
Näiden tulosten edessä nousee esiin keskeinen kysymys. Voimmeko jatkaa meditaation edistämistä mainitsematta sen riskejä? Alan nopea kasvu, joka johtuu koulutuskursseista, kirjoista ja toisinaan myös epäpätevistä valmentajista, tekee tästä kysymyksestä entistä ajankohtaisemman. BMJ Mental Health -lehden mukaan 84 brittiläisessä koulussa käyttöön otettu meditaatio-ohjelma ei vain parantanut oppilaiden mielenterveyttä, vaan pahensi joidenkin haavoittuvien lasten oireita.
Tämä ero lupauksien ja tulosten välillä herättää kysymyksiä hyvinvointialan ammattilaisten vastuusta. Meditaation kannattajat ovat taipuvaisia vähättelemään komplikaatioiden merkitystä, joskus tietämättömyydestä, joskus säilyttääkseen meditaation imagon universaalina työkaluna. Monet harjoittajat väittävät, että opettajat sivuuttivat heidän kärsimyksensä. Jotkut vain neuvoivat heitä jatkamaan meditointia, vaarantaen heidän tilansa pahenemisen.
Samaan aikaan jotkut tutkijat kannattavat paradigman muutosta. Kuten Oxfordin meditaatiokäsikirjassa todetaan, muinaisissa buddhalaisissa teksteissä esiintyvä ”meditaatiotaudin” käsite muistuttaa meitä siitä, että alkuperäisissä perinteissä näihin muutettuihin tietoisuuden tiloihin on aina suhtauduttu varovaisesti. Sen sijaan, että meditaatio kiellettäisiin, tämä työ kehottaa parantamaan yleisön tiedottamista, tiukentamaan ohjaajien koulutusta ja integroimaan käytännöt luotettavaan terapeuttiseen järjestelmään.
