Muistatteko keskustelut siitä, miten puhelin tulisi irrottaa latauslaitteesta? Toiset sanoivat, että ensin tulisi irrottaa kaapeli puhelimesta ja sitten latauslaite pistorasiasta. Toiset taas sanoivat päinvastoin, että ensin pistorasiasta! He esittivät pelottavia argumentteja: ”mikrokuuma”, ‘jännitepiikki’, ”staattinen purkaus”.
Sisällysluettelo
Olkaamme rehellisiä. Tämä kiista on yli kymmenen vuotta vanha, ja se juontaa juurensa ajalta, jolloin laturit olivat yksinkertaisia kuin tiili ja toisinaan yhtä vaarallisia. Nykyään asiat ovat kuitenkin täysin toisin. Katsotaanpa tarkemmin, ovatko nämä pelot ajankohtaisia nykyään.
Myytti nro 1: ”Kun irrotat pistokkeen pistorasiasta, tapahtuu tappava jännitepiikki!”
Logiikka on seuraava: kun katkaisemme virran äkillisesti, laitteen sisäiset komponentit (kondensaattorit) voivat tuottaa lyhyen mutta voimakkaan impulssin, joka oletettavasti polttaa herkän älypuhelimen portin. Vanhoissa, primitiivisissä adaptereissa tällainen mahdollisuus oli teoriassa olemassa, vaikkakin hyvin pieni.
Nykyaikainen virtalähde ei ole pelkkä muuntaja. Se on pieni tietokone, jolla on oma ”aivot” – PWM-ohjain. Kun irrotat pistokkeen pistorasiasta, ‘aivot’ havaitsevat sen ja lopettavat virran muuntamisen. Lähtöjännitteessä ei tapahdu mitään ”piikkiä”. Puhelimen virta joko katkeaa tai häviää tasaisesti tuhannesosassa sekunnissa. Älypuhelimesi ei edes huomaa sitä.
Myytti nro 2: ”Pistorasian kipinä (mikrokaari) tuhoaa puhelimen!”
Me kaikki olemme nähneet (ja joskus kuulleet) pienen kipinän, kun pistämme pistokkeen pistorasiaan tai vedämme sen sieltä pois. Pelkona on, että tämä ”likainen” sähköinen signaali kulkee kaapelia pitkin puhelimeen ja vahingoittaa sen elektroniikkaa.
Tässä on ymmärrettävä yksi yksinkertainen asia – galvaaninen erotus. Kuvittele, että 220 V:n pistorasian ja puhelimesi välissä on paksu, äänieristetty seinä. Kipinä on ”kova pamaus” 220 V:n puolella. Mutta ”seinän” takia puhelimen puolella, jossa kulkee turvallisesti 5 tai 9 volttia, tätä pamausta ei yksinkertaisesti kuule. Tämän seinän roolissa toimii virtalähteen sisällä oleva muuntaja, joka siirtää energiaa ilman suoraa sähköistä kosketusta. Joten pistorasian kipinä ja puhelimen elektroniikka ovat eri, toisistaan luotettavasti eristetyissä maailmoissa.
Onko siis mitään eroa?
Toimivan, laadukkaan elektroniikan kannalta ei ole. Ei lainkaan. Järjestyksellä ei ole merkitystä.
Ainoa mikroskooppinen argumentti ”ensin pistorasiasta” -sammuttamisen puolesta ei liity turvallisuuteen, vaan paranoiaan ja säästämiseen:
- Kun irrotat laturin verkosta, se on taatusti virraton. Se ei kuluta 0,1 W:n tehoa tyhjäkäynnillä, ennen kuin irrotat kaapelin siitä.
Siinä on koko ero. Teknisesti se on merkityksetön.
Kyse ei ole siitä, MITEN, vaan MITÄ käytät lataamiseen
Ja nyt olemme päässeet pääasiaan. Kaikki nämä pelot ”hyppyistä” ja ”mikrokaarista” voivat toteutua vain yhdessä tapauksessa — jos käytät halpaa, kellarista löytynyttä, nimetöntä virtalähdettä.
Tällaisissa ”tuotteissa” ”aivojen” sijaan voi olla yksinkertaisin kaavio, galvaaninen erotus voi olla tehty näön vuoksi, ja suojapiirit voivat puuttua kokonaan. Tällainen virtalähde voi todella tuottaa mitä tahansa ja milloin tahansa. Ja tässä ei ole enää väliä, missä järjestyksessä irrotat sen. Tällaisen laturin käyttö on oletusarvoisesti arpajaisia.
Siksi käytännön johtopäätös on yksi:
- Käytätkö puhelimen valmistajan alkuperäistä adapteria tai laadukasta laturia luotettavalta brändiltä (Anker, Ugreen, Baseus )? Rentoudu ja sammuta laitteet niin kuin sinulle sopii.
- Käytätkö 100 ruplalla ostettua, nimettömän valmistajan tuotetta, jossa on vino teksti ”Samsang”? Pelätä ei tarvitse laitteen irrottamisjärjestystä, vaan itse sitä, että liität tämän laitteen tuhannen dollarin arvoiseen älypuhelimeen.
Lopuksi lisään henkilökohtaisen tarinan. Minulla oli älypuhelin, Redmi 9T, joka eräänä kauniina päivänä muuttui ”tiileksi”. Kuten monet, aloin syyttää itseäni: ”Varmaan latasin väärin!”. Koska jätin aina laturin pistorasiaan ja irrotin vain kaapelin puhelimesta. Yhden kondensaattorin uudelleenjuottaminen ja toisen irrottaminen älypuhelimen piirilevystä, joka on tämän mallin tunnettu ”kipupiste”, elvytti sen puoleksi vuodeksi, mutta sitten se kuoli lopullisesti.
Ja pitkään ajattelin: ”Entä jos olisin ensin irrottanut laturin pistorasiasta ja vasta sitten puhelimen, olisiko kaikki mennyt toisin?” Nyt ymmärrän, että ei. Kyse ei ollut minun tavoistani tai sammutusjärjestyksestä. Kyse oli tietystä teknisestä virheestä puhelimessa itsessään. Ja tämä tarina on paras todiste koko artikkelin pääjohtopäätökselle: ei tarvitse pelätä sitä, missä järjestyksessä laitteet sammutetaan, vaan tehdasvirheitä ja halpoja kellarilatureita.
