Vanhemmat luulevat, että kaikki, mitä he sanovat, on tarkoitettu kasvatustarkoituksessa ja toimii lapsen hyväksi. Mutta kannattaa miettiä, mitä sanot: väärällä sanalla voi vahingoittaa lapsen psyykeä.
Sisällysluettelo
Sana on voimakas väline, joka vaikuttaa lapsen persoonallisuuden muodostumiseen, vakuuttaa praktikoiva psykologi, ikäpsykologian asiantuntija. Aikuisten sanomiset voivat ”ohjelmoida” lapsia – luoda tiettyjä uskomuksia, käyttäytymismalleja ja jopa vaikuttaa itsetuntoon ja elämänpolkuun.
Huomaa
Esimerkiksi, kun vanhemmat toistavat jatkuvasti ”Olet todella älykäs, sinä pystyt siihen!”, he vahvistavat lapsen uskoa omiin voimiinsa ja kykyihinsä. Tällaisella asenteella lapsi on sinnikkäämpi opiskelussa ja vaikeuksien voittamisessa, ei pelkää virheitä ja alkaa nähdä niissä mahdollisuuksia kasvaa.
Jos lapsi kuulee usein lauseita tyyliin ”Sinä rikot aina kaiken!”, se voi johtaa syvään epävarmuuteen itsestä, pelkoon uusista tehtävistä ja heikkoon itsetuntoon. Hänestä tulee passiivinen, hän pelkää osoittaa aloitteellisuutta välttääkseen kritiikkiä ja vertailuja, mikä voi johtaa motivaation laskuun.
Kahdeksan lauseita, joita lasten ei pitäisi kuulla kotona
”Kuinka voit olla niin tyhmä/kömpelö/hidas?!”
Tämä on suora leima, joka saa lapsen uskomaan omaan riittämättömyyteensä. Hän alkaa uskoa, että on todella tyhmä tai kömpelö. Tällainen lause tappaa aloitteellisuuden ja halun oppia.
”Jos ajattelisit terveyttäni, et tekisi niin!”
Pelottelu hengenvaaralla. Lapselle syntyy syyllisyyttä siitä, että kaikki, mitä hän tekee, johtaa vanhempien sairauksiin. Hänelle muodostuu pelko vanhempiensa mahdollisesta kuolemasta hänen takiaan.
”Et rakasta minua lainkaan! /Nyt minä rakastan sinua.”
Pelottelu rakkaudella. Lapsi oppii, että rakkaus on ansaittava tai että sitä annetaan vain tiettyjen ehtojen täyttyessä. Tämä vääristää hänen käsitystään ehdoittaisesta rakkaudesta ja voi johtaa syyllisyyden tunteeseen omista teoistaan.
”Kaikki lapset ovat lapsia, mutta sinä…” (vertailu muihin ei ole lapsen eduksi) / ”Pete on niin hyvä, mutta sinä…” / ”Katja on niin tottelevainen tyttö, mutta sinä…”
Vertailu on aina isku itsetunnolle. Lapsi tuntee itsensä rakastamattomaksi, erilaiseksi kuin muut, ja alkaa tuntea kateutta tai vihamielisyyttä niitä kohtaan, joihin häntä verrataan. Se opettaa häntä myös vertaamaan itseään muihin, mikä johtaa jatkuvaan stressiin. Terveellisempi asenne on verrata itseään omaan menneisyyteen, mutta missään tapauksessa ei pidä verrata kahta eri ihmistä, heidän tekojaan tai tuloksiaan.
”Mitä sinä haluat! Kyllä se menee ohi.”
Lapsen tunteiden ja toiveiden sivuuttaminen. Hän oppii tukahduttamaan tunteensa, olemaan luottamatta niihin ja ajattelemaan, että hänen mielipiteellään ei ole merkitystä. Tulevaisuudessa tämä voi johtaa vaikeuksiin ilmaista omia tarpeitaan ja asettaa henkilökohtaisia rajoja.
Psykologit aloittavat usein työnsä juuri kehon herkkyyden palauttamisesta ja sen signaalien ymmärtämisestä. Valtaosa ihmisistä ei nykyään tunne omaa kehoaan. Tämä johtuu tilanteista, joissa vanhemmat edistävät sitä, että lapset tottuvat sietämään ja sivuuttamaan kehonsa tarpeet.
”Jos teet niin vielä kerran, menet asumaan isoäidin luo / sinut viedään lastenkotiin / poliisi tulee hakemaan sinut!”
Uhka hylkäämisellä. Tämä on lapselle kauhea uhka, joka aiheuttaa syvän pelon menetyksestä ja hylkäämisestä. Lapsi voi muuttua pelosta liian tottelevaiseksi, mutta sisällään hän tuntee voimakasta ahdistusta ja epävarmuutta turvallisuudestaan.
”Lopeta itkeminen heti! / Et sinä ole tyttö! / Ei ole hyvä olla oikukas.”
Tunteiden ilmaisun kieltäminen. Lapsi oppii tukahduttamaan tunteensa, pitämään niitä väärinä tai heikkoina ja sivuuttamaan omat tarpeensa. Tämä estää häntä kehittämästä emotionaalista älykkyyttä ja selviytymiskykyä stressistä, mikä voi johtaa psykosomaattisiin sairauksiin ja masennukseen.
”Tuolla asenteella opiskeluun et saavuta mitään! / Saat lakaista pihaa!”
Tuhoisa asenne tulevaisuutta kohtaan. Lapsi alkaa uskoa kyvyttömyyteensä ja tulevaisuuden näkymien puuttumiseen. Tämä tappaa motivaation, unelmat ja kehityspyrkimykset.
Käyttämällä tällaisia lauseita jokapäiväisessä elämässä vanhemmat ohjelmoivat lapsensa tulevaisuuden psykologisiin ongelmiin huomaamattaan. Aikuinen, joka on kasvanut tällaisissa olosuhteissa, voi kärsiä ahdistuksesta, masennuksesta, vaikeuksista ihmissuhteiden rakentamisessa ja heikosta stressinsietokyvystä. Hänellä voi olla ongelmia itsetunnon ja itseluottamuksen, suhtautumisen maailmaan ja ihmisiin, tunteiden hallinnan, identiteetin ja itsemääräämisoikeuden kanssa.
On myös hyödyllisiä sanoja
Vaarallisten lauseiden vastapainoksi asiantuntija esittää kultaisia sääntöjä, jotka tekevät viestinnästä lasten kanssa harmonista, luovaa ja ekologista. Mitä vanhempien on tärkeää ottaa huomioon rakentaessaan vuoropuhelua lapsen kanssa?
- Kuuntele tarkkaavaisesti, älä keskeytä ja älä vähättele tunteita. Samalla on tärkeää istua alas ja olla lapsen kanssa samalla tasolla: älä nouse korkeammalle, mikä osoittaa aikuisen ylivoimaa, mutta älä myöskään ole alempana, jolloin vanhempi näyttää merkityksettömältä eikä häntä oteta vakavasti.
- Osoittaa empatiaa, eli yrittää ymmärtää ja hyväksyä tunteet, vaikka ne tuntuivatkin merkityksettömiltä ja vähäpätöisiltä.
- Välttää leimoja ja arvioita persoonallisuudesta, olivatpa ne negatiivisia tai positiivisia.
- Keskittyä käyttäytymiseen ja kommentoida konkreettisia tekoja, ei persoonallisuutta. Samalla korostaa, että rakastat lasta joka tapauksessa.
- Puhua omista tunteista ja tarpeista käyttämällä ”minä” eikä ‘sinä’. Jos käytät jatkuvasti ”sinä”-muotoa, se kuulostaa syytökseltä.
- Kunnioittaa henkilökohtaista tilaa, mielipiteitä ja valintoja kohtuullisissa rajoissa ja ikään nähden.
- Ilmaise säännöllisesti tukesi, usko kykyihin ja rakkautesi.
- Ole kärsivällinen virheiden ja lapsen oman kehitysvauhdin suhteen.
- Käytä rakentavaa kritiikkiä ja ehdota ratkaisuja.
- Tunnusta ponnistelut, eli huomioi ja kehu paitsi tulosta myös ponnisteluja.
- Ole johdonmukainen vaatimuksissasi ja lupauksissasi sekä kielloissa ja luvissa.
Muista, että jokainen sana, jonka sanot lapselle, jättää jäljen. Siksi on niin tärkeää pyrkiä siihen, että nämä jäljet muodostavat perustan onnellisen ja itsevarman persoonallisuuden muodostumiselle.
